Huomenta maailma.

Tuo paikka on tunteita herättävä. Rakastan sitä. Tässä kuvassa on elämän valoa, jota kohti mennän yksin. Selviydytään.

Open your eyes, look within.

Are you satisfied with the life you’re living ?

– Bob Marley-

Oon heränny jo neljältä. En saannu enään unta. Asunnossani on viileä ja ulkona tuulee. Jännittävä päivä tulossa.

Ollaan Janin kanssa menossa Helsinkiin ja illalla nähdän Rival Sons. Illalla tajusin että bändi alkaa esiintyyn myöhemmin kuin luulin ja juna lähtee takaisin liian aikaisin. Varasin sitten huoneen yhdestä pikku hotellista ja jäädään yöksi. Rival Sonsien keikkaa ei jätetä kesken.

Onneks Helsinki on täynnä halpoja hotelleja keskustasta ja trivago on kyllä aivan ehdoton. Sunnuntaina oli taas yks voimauttava kuvaus-sessio ja ympärillä pyöri ihania, kauniita ja vahvoja naisia. Jokaisella omat taistelunsa, mutta silti mennään eteenpäin päivä kerrallaan. Välillä suru murtaa meitä, välillä se on arki ja arjen haasteet, välillä ne käyvät liian suuriksi ja välillä liidellään tasaisesti. Elämä ripottelee toivoa ja angstia vuoronperään kuin hellä sade ja välillä sattuu ja sitten on niitä pieniä ja suuria onnenhetkiä jotka saattaa kestää vain ohikiitävän hetken.

Kaiken se kestää. Kaiken se kärsii. Minä ja minun elämäni. Se elämä joka kietoo meitä yhteen ihmeellisellä tavalla.

Sen päättyvyyttä ei tajuakkaan ennenkuin se hipoo ihan läheltä ja koskettaa syvältä. Tässä kuvauksessa oli kyse juuri siitä. Kuinka mennään välillä syvissä vesissä eikä auta kuin luottaa huomiseen ja uskoa johonkin joka vie eteenpäin, on se sitten jumalaa, kohtaloa, jotain parempaa joka odottaa. Tämä on synkkää aikaa, harmaata ja koleaa. On vaikeaa välillä löytää tunneli päästä valoa, se on niin pitkä. Pimeä ja kylmä. Tän päivän vuoksi minä näen valoa. Kun pääsee käymään jossakin, parhaassa seurassa. Irtautumaan hetkeksi arjesta. Oon soittanu pianoo joka päivä, mulla on sellainen kyky että kun kuulen jonkun biisin niin jotenkin osaan soittaa sen, omalla tavallani. En osaa selittää sitä. Olen iloinnut suunnattomasti tästä kyvystäni, pystyn toteuttamaan juttuja sillä. Saan ihmiset tuntemaan. Saan itseni tuntemaan. Se on ollut paras ostos ikinä. Nyt kun se tuossa on niin en ikinä luovu siitä. Kuuntelen ( aivan superloistavaa ) Madrugadaa ja juon kylmää kahvia ja väsyttää niin että ajatus jotenkin vain kulkee ja silti tekisi mieli mennä nukkumaan.

” I follow under the wheel of the moon with a circle sand and bad dreams
See everything piles up no, and everything is exactly what it seems
I feel tempted to call friend
And say: hey that’s no it all
You see I comprehend everything now
And this experiment has blown up in my face like a snowball ”

Madrugada – Madrugada

Sunnuntain kuvauksessa the make-up artist oli jälleen Jaana Stenman. Love her.

Mukana oli ystäväni Ulrika ja kuvattavina oli Anne ja Johanna.