Sanna.

Mulla on kestäny kauan löytää se mitä oikeesti haluan tehdä. Mä oon aina menny virran mukana ja ollu töissä siellä täällä. Haaveilin toimittajan urasta koko lapsuus, ja nuoruusiän.

Matkustelu on erittäin lähellä sydäntä. Ja ihmiset. Kohtalot. Kasvot. Elämä. Haaveet kariutuivat tietenkin koska koulu ei kiinnostanu. Halusin niin kovasti ulkomaanatoimittajaks. Keskelle jotain sotaa. Maailmalle. Tilalle tuli uusia haaveita. Parempia haaveita.

Muutama sattuma ja kohtalonoikku ja se oli siinä. En ois ikinä uskonu että mikään työ voi antaa näin paljon kuin tämä mun työ antaa. Ymmärsin varhain että pidän kauniista kuvista, rakastin nuorempana selata lehtiä ja kattoo niitä hienoja kuvia, se on ollu ja on tänäkin päivänä hyvin lähellä sydäntä. Kaikki entisajan glamour kiinnostaa, mutta ehkä eniten kaikesta tällainen omanlainen muotokuvaaminen, monimuotoinen ja yksinkertainen, kertova ja rohkea. Nykyään se lehtien selailu on sitä että kattoo jotain mieletöntä kuvaa ja funtsii miten se on tehty ja otettu ja paljoko sitä on photoshopattu. Nykykuvaaja kuulemma ei pärjää ilman photaria. Mä pärjään hienosti. Tässä hommassa ei pärjää jossei pärjää ihmisten kanssa !

Tykkään mennä oikeesti siisteihin paikkohin kuvaamaan ja käydä ajelemassa ja öögata paikkoja. ( Niinku mun mostfavourite old factory, vaikka ulkona ois -15 ja se tuntuu tehtaalla niinku ois -35 ja inhoon joka hetkeä kun palelen, silti pitää mennä.

The realdeal location ♥

Tykkään kun on oikea meikkaaja paikalla joka tekee työnsä taitavasti. ( en itseasiassa edes omista photoshoppia ja en tuu koskaan omistaan ) Haluan fiilistellä valon kanssa, mielellään luonnonvalon. En tykkää yhtään keinovalosta. En sitte yhtään. Jos on aivan pakko niin käytän sitä.

Kaikkein eniten diggaan Helmut Newtonia jonka kanssa olen erittäin samaa mieltä monestakin asiasta.

” It’s that I don’t like white paper backgrounds. A woman does not live in front of white paper. She lives on the street, in a motor car, in a hotel room. ”

Helmut Newton

Upeeta Sannaa kuvattiin eilen. Tässä vähän Sannan ajatuksia eilisestä kuvauksesta

♥ Girl you rock ! ♥

Elämäni kuviksi by Sanna Salonen

Jokainen meistä on kulkenut omat elämänsä polut, jotka ovat saattaneet viedä meidät sinne upeimmalle jyrkänteenhuipun reunalle, pudottaen kylmästi alas syvimpään ja synkimpään jokeen. Olemme saattaneet tuntea, kuinka emme enään vain pysy pinnalla, emme pysty hengittää ja ainoana vaihtoehtona on antaa aaltojen viedä mukanaan.

Missä vaiheessa meidän tulisi lopettaa räpiköiminen ja opetella uimaan? Opetella lentämään? Miten me haluamme elää elämämme? Uiden kuin kuivat kalat maanpinnalla, peläten ja ollen riippuvaisia jostain? vaiko ehkä lentää kuin vapaa ja vahva taivaan lintu, upeana ja uljaana, liidellen määrätietoisena juuri sinne minne me haluamme?

Olen henkilökohtaisesti jo pitkään, vuosia miettinyt haluavani otattaa itsestäni muotokuvia. Narsistin lapsena, henkisesti hakattuna, entisenä läheisriippuvaisena, eronneena, parisuhteissa paljon ulkomuotoon liittyviä moitteita kuulleena ja petettynä, mutta niin upeana, itsevarmana ja elämään rakastuneena naisena ja äitinä, haaveilijana ja unelmoijana ne vihdoin sain otettua ja toteutettua yhden haaveistani yhdessä Sonjan avulla.
.
En pysty sanoin kuvailla sitä kiitoksen määrää, jonka haluaisin Sonjalle kertoa. Kaikki kuvat mitä näen edessäni saavat minut hymyilemään taukoamatta, sekä ovat antaneet jotain sellaista vapauden tunnetta itselle mitä en olisi koskaan osannut odottaa kuvauksen tuovan.

Toki tähän hetkeen on mennyt pitkä aika, että olen ollut valmis tähän, mutta todella sydämeni pohjasta suosittelen jokaista uskaltautumaan näyttää upeutensa itselleen kuvin, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Jokaisen meistä tulisi osata nähdä itsessämme ne upeat puolet, sekä rakastaa itseämme terveellä tavalla. Meitä varten ovat nämä upeat valokuvaajat, jotka ikuistavat sen hetken kaikkeuden.

Suurimman työn jokainen meistä tekee itsensä kanssa sisimmässään ja kaikki se mitä tunnemme henkilökohtaisesti itsemme sisällä, näkyy ja huokuu ulospäin.

Kuinka upeaa onkaan nähdä itse omin silmin se kaikki kauneus niissä kuvissa ja kuinka vapauttavalta tuntuikaan se hetki, kun kuvia otettiin eri ympäristöissä.
Olin henkilökohtaisesti jopa todella yllättynyt, kuinka keveän ja rennon ilmapiirin Sonja pystyi meikkaaja Jaana Stenmanin kanssa luomaan.

Tilanteessa pystyi olla täysin läsnä omana itsenään ja antaa kameran tallentaa se kaikki mitä sillä hetkellä minulla oli annettavana.

Sonjalle suurensuuri kiitos tästä kaikesta! Sen lisäksi, että sain itselleni satojasatoja upeita kuvia, sain myös aidon ihanan ystävän ja tämä päivä on koko loppuelämämme ensimmäinen päivä!

Ollaanhan upeita ja näytetään se myös koko maailmalle!

– Sanna Salonen –