Tarvin niitä happy ajatuksia nyt.
Olen ollut kipeänä jo 3 viikkoo. En oo päässy lenkille enkä liikkeelle. Se uuvuttaa ja tulee turhautuneeks. Väsyy ja suututtaa. Sehän ei auta. Välillä musta tuntuu että tämä ei lopu ollenkaan. Ajatella jos ois selkä kipee aina, jos aina joutuis syömään särkylääkkeitä ja jatkuvasti käydä niksauttajilla ja hierojilla ja vinkumassa sairaslomaa kun ei vaan pysty oleen mitenkään. Tänään on taas sellainen päivä kun ei oikein pysty oleen. Nukkuessa mennyt suuri osa päivästä.
Huomena taas kokeillaan yhtä juttua. Selkä teipataan ja katotaan jos nikama joka ei pysy paikoillaan alkais pysyyn. En tahdo enään uskoo siihen, haluasin kyllä. Mutta tällä hetkellä kaipaan niin paljon liikuntaa ja rakkaita metsälenkkejäni että aivan pahaa tekee.
Tekisin mitä vaan jos tämä kipu häipyisi ja pystyisin olemaan normaalisti, liikkumaan ja käymään töissä ilman kipua.
Nyt kun on monta viikkoo kulunu kipullessa enemmän ja vähemmän olen miettinyt ihmisiä jotka kärsivät kroonisista kivuista. En tajua miten he sen kestävät. Kaikkeen kai tottuu. En vaan tiedä miten. Anyways, piti penkoa esiin talvisia kuvia joissa on valoa. Aurinkoa. Se piristää hetkellisesti kun kattoo niitä ja tietää että sitä on edessäpäin.
valoa tunnelissa.
Vastaa