En ole yli kuukauteen päässyt liikkeelle luontoon, selkäkipu on pakottanut olemaan sisätiloissa.
Tänään oli eka päivä aikoihin kun selkä tuntu niin hyvältä että päätin koittaa miltä kävely tuntuu pitkästä aikaa. Ihana ilma, rakas ystävä ja pari koiraa täynnä energiaa. Käytiin yhdellä ihanalla rauhallisella metsätiellä jossa ei ketään tullut vastaan, koirat sai juosta ja me saatiin höpistä rauhassa.
Parhautta ♥
Kipeä se on vieläkin mutta pystyy jo liikkumaan. Oikeastaan se mistä mun piti kirjottaa oli juttu joka oli prasu lehdessä nr 4 ( ilmestyi 5.12 ) Perholaisesta valokuvaajasta Juha Sahlgrenista, oli aivan loistava juttu, ja hän kertoi huomanneensa luonnossa kulkiessaan yhden lajin, joka on erityisen uhanalainen paikallisissa metsissä. Nuoret. Nuoria ei enää näe liikkeellä luonnossa, Hänen mielestään mikä tahansa luonnossa liikkuminen rauhoittaa ajatukset ja saa ne pysymään terveillä radoilla.
On todella harmi että suurin osa luonnossa liikkujista on nykyään eläkeläisiä ja luonnon rauhoittava voima jää nuoremmilta ikäpolvilta huomaamatta.
Jutun voi käydä lukemassa allaolevasta linkistä, jutun nimi on : luontokuvaaja ei jää eläkkeelle.
http://issuu.com/prasumedia/docs/prasu_051212
Olen NIIN samaa mieltä. Kun on kiire kokoajan ja stressiä ja ei vaan jaksa. Silloin oikee paikka mennä on the woods, rauhottuu, ja saa kelata omia ajatuksiaan. Se tekee hyvää in every way. Musta itestä on välillä tuntunu että seinät kaatuu päälle ja mistään ei tuu mitään kun ei pääse ulkoilemaan normisti.
Sitä tarvitsee, jokainen tarvitsee sitä vaikka ei sitä tiedäkkään, siihen jää koukkuun. Minä ainakin olen siihen koukussa ja tästä päivästä tuli heti 100 % parempi kun kävin vähän kävelemässä ja ympärillä ei ollut mitään muuta kuin lumisia puita ja me.
Otin puhelmella muutamia kuvia, here you go. Metsämagic !
Vastaa