Baby did a bad bad thing

Minusta on tullut facehunter.

Sama missä mä oon, töissä tai vapaalla niin öögaan ihmisiä sillä silmällä. Ja kun näen tietyt kasvot ja tulee polttava tarve kuvata niin eihän siinä auta kuin mennä ja kysyä. Heini ja Joonas tulivat yhden ravintolan rappusia alas yhdessä eräänä villinä yönä ja mun katse oli kuin naulattu tuohon upeaan pariin.

Näin edessäni tilanteen jossa kuvasin heitä jossain karussa ympäristössä. Molemmat olivat ennestään tuttuja kasvoja, mutten tuntenut. He ovat persoonallisia ja kauniita ihmisiä. Menin ja kysyin. Eikä menny aikaakaan kun istuttiin saman pöydän äärellä ja plännättiin. Joonas tiesi tästä vanhasta tehtaasta jossa mä en ikään ollu käyny.

Tänään sit illalla mentiin kuvaamaan, ja heti kun näin alakerran niin se oli siinä. Aivan mahtava paikka. On aina jännää kun kuvaa ennestään outoa pariskuntaa ja haluaa tunnetta mukaan, se vaatii kovasti töitä sekä kuvaajalta että kuvattavalta. Minusta se tänään suju erityisen helposti. Naurettiin ja hassuteltiin. Kuunneltiin rokkia. Se vaan irtos. Ja olen niin ilonen että just tuona yönä olin siinä alhaalla baarissa kun Heini pikku topissaan ja upeissa kengissään käveli tän upeen miehensä vieressä rappusia alas.

They make the perfect match.